3. syyskuuta 2013

Käynti Kaupungissa

Ja mikä parhainta, lapset hyvässä hoidossa. Ehdottomasti Kairaan muuton hyviä puolia on se, että kahdenkeskistä laatuaikaa on helpompi järjestää kuin Kaupungissa.

No mie laitoin varkut jalkaan ja läksin julkisilla kohti Kaupunkia. Oli vissiin rankemman puolen sopeutuminen päällä, sillä Kaupunkiin saavuttani latasin viime teksteissä mainittujen nukutusongelmien ja yh-jakson kunniaksi kaarioksennukset bussipysäkin taakse. Enkä ollu ehtiny edes viinilasillista maistaa. No mutta loppuviikkona kyllä. Puu-hal-luttaa vieläkin.

No mutta juhlimaanhan sitä Kaupunkiin tultiin ja voin kertoa, että vaikka tässä on vimoset pari vuotta menty aika heikoilla yöunilla, eikä kahden hilipatihippaa-yön unisaldo ollut kovinkaan kehuttu, mutta se oli t o d e l l a k i n sen arvoista. Jalat rakoilla, lompakko kuitteja täynnä ja ääni kuin Bonnie Tylerilla takaisin kotiin. Suosittelen arjesta irtiottoja kaikille pienten lasten vanhemmille! Arvostakaa oman kullanarvoisen vanhemmuuden ohella niitä juuria, jotka ne teidän pikkutaimet loivat. Itteänne!

Aivan. Mie se olen. Se onnellinen äiti-ihminen, jonka lapsilla on rakastavia ja hoivaavia tätejä, setiä, kummeja ja mummeja jajajajaja täällä Kairastaniassa ympärillä. Ne, jotka ovat lastemme elämässä mukana myös silloin, kun me vietetään laatuaikaa kahdestaan. Meidän pikkuapinat, jotka ajoittaisista horrorheräilyjä tehtailevista öistä huolimatta pärjäävät myös muiden, kuin meidän hoidossa.

Ei se näin ollut Kaupungissa. Siellä asuessamme piti parisuhteen laatuaika suunnitella isovanhempien työvuorojen tai kummien lomien yhteyteen. Heleppoa. Ja voi kuulkaa, aina kun joku meille tuli, oltiin me vieraita vastassa eteisessä ja menossa jo kohti hetkellistä laatuaikaa.

Nyt saatiin nauttia laatuajasta pari päivää eli jumalauta kahden aamupalan verran. Sai syyä ihan rauhassa, eikä tarvinu pohtia rynnäköiden mahtumista. Aamulla ulkona puhallellessa nauratti, kun nelihenkinen perhe talsi vastaan Kaupungin katuja. Edellisen illan korkkareilla seisoskelu, neljän tunnin yöunet ja eteläinen merituuli horjutti vielä hiukan olotilaa, samalla kun sisältä kourasi hetkellinen kaipuu lasten luo. Samalla nauratti se, että eipä tainnu nelihenkisen perheen äiti arvata, kun katseet kohtasivat, että katselipa hän juuri laatuaikalomalla olevaa kahden pienen lapsen äitiä.

Ja kyllä: 1. Lapsia oli ihana jälleen nähdä. 2. Yritän olla aika rento äiti. 3. Haaveilen kyllä jo seuraavasta laatuajasta. 4. Mie alan olemaan aika vanha, ko jaksoin juhlia kahtena iltana viime viikolla vain aamu viiteen. 5. En ajatellu kuitenkaan alkaa reenaamaan tässä asiassa itteäni nuoruusvuosien kuntoon. 6. Lapsissa ei näy trauman merkkejä, vaikka ne olikin ilman äitiä ja isiä pari päivää. 7. Ymmärrän myös teitä, jotka toimitte toisin. Toivottavasti haluatte kuitenkin joskus viettää kahdenkeskistä aikaa puolisonne kanssa, muuta kuin illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen. Oikeasti.