Tä. Ai ei ole.

Lähdin tänään aamupäivällä mukuloiden kanssa yhdistetylle kauppavaunulenkille, kuten jo lukemattomia kertoja aikaisemmin kaupungissa. Ja nyt Kairassa. Usein näiltä reissuilta on tarttunut mukaan milloin vaatetta lapsille, jotain lounasta itelle tai vaikka Teemaan täydennystä. No, ymmärsitte. Tänään oli vaippatäydennyksen vuoro. Painelin rynnäköiden kanssa paikalliseen Tarjoustalo-Robin Hood-Tokmanni-wanna be-kauppaan. No, sisään menin tällä kertaa peruuttaen ja totesin kassalla olevalle rouvalle,että näinköhän veän pakki päällä tämän kauppakierroksen ja varmistin samaan hengenvetoon, että mahdunko etuperin ja/tai peruuttaen kassalta läpi. Täti totesi, että kyllä mahtuu. Noloahan se olis ollu lastauslaiturin kautta pois lähteä. No teki jo tiukkaa mennä hälyporttien läpi, että hetken ajattelin tekeväni tempauksen maailmanennätyksen rynnäkkövaunuilla, mutta huoli oli turha.

Painelin pitkin kaupan käytäviä ja kutakuinkin löysin kaupasta kaikkea oleellista jääkairasta auton lisävaloihin, mutta ei vaippoja. Ei missään. Ajattelin jo, että onko Kairaan iskenyt vaippaikäisten paskaepidemia ja kaikki vaipat on siis loppuunmyyty, joten kysäsimpä henkilökunnalta.

"Hei, missä teillä on vaipat?"

"Oi kuule, ei meillä myydä vaippoja.."

"Mitvit...tä..ai ei ole. Siis (MITVIT) täällä ei myydä vaippoja?!"

"Joo, ei."

Hämmennyin. Jäädyin. Ei saatana. Sen mie ymmärrän, jos jotkut nimeltämainitsemattomat kauppaketjut uskonnolisiin syihin vedoten ei myy olutta ja/tai tupakkaa, mutta että vaippoja. Kansakuntamme lähes takuuvarman tuotteen, jota ilman kukaan lapsiperhe ei arkeansa elä.

No ostin pojalle sian ja kotiin yhen hehkulampun. Olis tehny mieli antaa se lamppu sille vaippoja boikotoivalle kauppialle, ihan vaan vinkkinä, jos sillä vaikka välähtäis. Vai meenkö huomenna ihan kiusallani esittämään tarkentavan kysymyksen, että miksi ei. Seku jäi hämmennykseltäni kysymättä.

Kaupankäyntiä ja kaupassa käyntiä monella tapaa

1. Kaupassa käynneistä saa astetta haasteellisemman, kun lähdet Kairan ruuhka-aikaan ruokakauppaan ja huomaat, että et mahdukkaan rynnäkkövaunuilla kassalta läpi, vaan joudut pakittelemaan ja kiertämään koko kaupan voidaksesi maksaa ostokset.

2. Kairassa on leipämania, kun Lidl avasi leipäpisteen tänne. Tällä viikolla vaunulenkillä tuli vastaan pyörällä ajava nainen, jonka repusta pursusi ruskeita pusseja ja tuoreen leivän tuoksu seurasi vanana perässä. Kassajonossa edellä oleva nainen sanoi kassaneidille, että lopetti leipomiseen ja ostaa nyt donitsin ja "roissantit" pakkaseen. 

3. Kahden alle 2-vuotiaan lapsen kanssa kaupassakäynti on perseestä, varsinkin, kun ainoat ostoskärryt johon tämän duon saa, on jumalattoman iso ja helvetin hitaasti ja raskaasti kääntyvä joka lapsen suosikki: autokärry. Muuten hyvä, mutta ostoksille ei jää tilaa, kun ostoksille varatun tilan vie lapsi turvakaukalossa. Annoin palautetta. Ensiksi kiitin lapsiperheille osoitetuista autopaikoista, jonka jälkeen totesin, että muuten kiva tehdä teillä ostoksia, mutta tuon autokärryn työntäminen ja vedettävän ostoskorin vetäminen voi näyttää teistä koomiselta, mutta ei ole sitä. 

4. Säästyy rahaa, kun erikoiskaupat menee kiinni viikonloppuisin klo 14. Sinänsä kuitenkin paskapuhetta, sillä ostokseni tuotot menee osaksei nykyisin nettikauppoihin ja veroparatiiseihin.

Tarjolla muuttoelämyspalveluja ja toistoja

Oletko kokenut jo useita muuttoja?Tuntuvatko ne kerta toisensa jälkeen samoilta, vain seinät näyttävät erilaisilta? Ei hätää! Nyt tarjolla halvalla (ilmaseksi) uusi innovaatio, jossa saat muuttoihinkin sitä kaivattua extremeä!Tuon lapseni sinulle pyörimään keskelle pakkausta ja/tai purkua, niin saat aina niin puuduttavaan pakkaamiseen ja purkamiseen lisäboostia. PUUH.

No mutta ei tässä vielä kaikki: erikoistarjouksena kaupanpäällisenä for you and for you only! Kun nyt kerran muutoksessa elävät myös kaksivuosistuva virtapiiri ja viisikuukaistuva hampaitaan tekevä vauva (jotka toimittavat muuttopaketissa sitä extremelisän virkaa), niin laitetaan nyt samaan syssyyn ensi alkuun pinnasängystä taaperosänkyyn siirtyminen (omasta vapaasta extremetahdostani) ja toisekseen mies kahdeksi viikoksi takaisin kaupunkiin (työnantajan tahto,my ass). Voin kertoa, että masokismi ei koskaan ole ollut fetissilistani kärjessä,  mutta nyt ollaan jo aika lähellä todennäköisesti sitä huipentumaa. No onneksi on tarvittaessa auttava käsiä lähellä, jos vaan oma luonne antaa avun pyytämiseksi periksi.

Jaa, toistoja. No varmaan 78 kappaletta. Joista 1/3 tämän blogitekstin kirjoituksen aikana. Nyt nukkumaan, on yö, hyvää yötä....bla,bla,bla. Hoen sitä varmaan kohta myös itselleni punkkulasin äärellä.

Mutta mikä tärkeintä. Kairassa on kiva olla.

Lapsuus pienenee

Olen elämäni aikana pakannut ja purkanut laatikoita muuttotarkoituksessa..no... muutamia kertoja. Lapsuuskodista muuttamisen jälkeen uskollisimpia laatikoita, joita et voi heittää menemään, mutta et kuitenkaan käytä, ovat nuo muuttolaatikoiden helmet: lapsuuslaatikot.

Muistan, kun lapsuuskotini myytiin. Minä sain ennakkoperintönä omat lapsuuslaatikkoni ajatuksella: tunge ne jatkossa omiin kanakoppeihisi tai anna roskakuskien arjen iloksi. Sen tein. En suonut sitä iloa roskakuskeille, vaan päätin raahata niitä mukanani. Nykyään lapsuuteni mahtuu kolmeen (!!!!!!) laatikkoon. Toissa edellisessä muutossa ulkomailta Suomeen muuton jälkeen niitä oli vielä 12. Kovin on lapsuus kaventunut. Mutta oliko toisaalta järkeä säilyttää 7.luokan ruotsin tehtäväkirjaa ja odottaa sitä luppoaikaa, jolloin on aikaa muistella ruotsin verbien taivutusmuotoja ja poikkeussääntöjä. NOT. Tai säästää äidille vanhaa englannin kirjaa, jotta äiti voi "opiskella" englantia? NOT. 

Mutta joka kerta, kun olen ne muuttojen yhteydessä avannut, mie nauran, itkeä tihrustan ja noloilen niitä ala-asteen kirjeitä, joita kirjoitettiin teksti-tv:n kirjekaveritsivuilta bongatuille Sannoille ja Heideille. Yksi on ylitse kaiken, joka ei jostain syystä koskaan edes päätynyt ikäiselleni tytölle Kolariin. On ollu vissiin niin syväluotaavaa tekstiä, että on alkanut itseäkin pohdituttaan kirjeen sanoma. Tässä kiteytettynä: "Veljelläni on rummut, minulla ei ole mitään." 

Repikää siitä. Tässä muutossa en ole vielä edes ehtinyt mennä kanakoppiin avaamaan lapsuuslaatikoita. Oho, mistäköhän se johtuu? Varmaan siitä samasta syystä miksi  kirjoitan tätä päivitystäkin tähän aikaan vuorokaudesta. Hitto. Säästinköhän mie mun hiihtomitalit. Anteeksi. Sen yhden 4.sijan lusikan luokkienvälisistä kisoista. Lähenkö nyt tarkistaan?

75 muuttolaatikkoa

Tapahtui vuosi sitten. Mies hakee työtä, mies saa työn. Perheen lukumäärä kolme. Muutto elokuussa 2013. Aikaa sopeutua, aika iloita, aikaa huolestua.

Elokuu 2013. Perheen lukumäärä neljä. Muuttolaatikoiden lukumäärä 75, jätesäkkien määrä 20, päiviä muuttoon seitsemän. Puuh. Lopetetaan laskeminen, se ei kuuluu vahvuuksiin. Tästä alkaa minun ja perheen uusi luku, muutto kaupungista kairaan, jonne sydän on kaivannut vuosien koti- ja ulkomailla kiertelyjen jälkeen. Kotiin. 

Vähän se kyllä hirvittää luopua kaikista käden ulottuvilla olevista  t o t u t u i s t a  palveluista. Tällä viikolla olen miettinyt ja kohdannut seuraavia asioita: 1. Jos tarvitsen sukkahousut, onko ainoa vaihtoehto hankkia ne ruokakaupasta? 2. Jos tarvitsen korviketta tyttärelleni keskellä yötä, lähdenkö huhuilemaan  lähinaapureista imeväisikäisiä lapsiaperheitä, joiden laatikoista löytyy rivitolkulla korviketta? (Note to self: mikä on se todennäköisyys, että vielä toistaiseksi täysimettävänä äitinä maidontulo loppuu just nyt.) 3. Jos lapset sairastuvat, onko tk-lääkäri, joka on erikoistumassa aikuispsykiatriaan, se, joka on paras asiantuntija arvioimaan minun lapseni korvakierteen katkaisemisen? 4. Jos on tilannut viikonloppu-Hesaria, niin miksi pe,la,su-lehdet saa muuton jälkeen vasta maanataina. 5. Onko minun nyt opeteltava tekemään Stockmannin NY-juustokakkua itse ja alkaa olemaan paikallinen sensei sushien suhteen? On, ja sitten minun on opeteltava  e n n a k o i m a a n. Ja jatkettava elämääni samalla tavalla kuin tähänkin asti: turhia panikoimatta. Asioilla on tapana järjestyä. 

Tämä blogi toteuttaa tarkoituksensa, jos saan tästä kanavan toteuttaa itseäni. Moni aikoo, niin minäkin. Tämä on jo neljäs kerta, kun aloitan blogin. Kovasti olen näköjään toteutellut, buahaha.Pöytälaatikkoon ovat jääneet. Mutta kirjoittamisesta mie tykkään. Siitä olen aina tykännyt. Yritän kuitenkin olla asettamatta rimaa korkealle, joten juttujen taso voi vaihdella kakkahuumorista politiikkaan, sisustuksesta hotelliarvosteluihin. It's showtime. Tervetuloa sirkukseen, jonka sisältö on vielä tässä vaiheessa arvoitus myös minulle. Mutta vielä on aikaa. Seitsemän yötä. Ja aika monta täytettävää muuttolaatikkoa.